Jälleen on tullut pari uutta sosiaalisen median palvelua: Bublaa ja Google+. Bublaan palvelu jakautuu kupliin, joissa käyttäjät voivat keskustella tietyistä aiheista. Kupla on kuin riisuttu keskustelufoorumi. 

Google+ on pirteimmin aloittanut Googlen sosiaalisen median yritelmä sitten Jaikun oston. Ei se Facebookin valta-asemaa uhkaa, mutta tuntuu pelittävän kuin junan vessa ja kiinnostavan muitakin kuin "alan ihmisiä". Ajattelin kuitenkin puhua Bublaasta.

Kuplat ja kiertoradat

Bublaa ei suinkaan ole ensimmäinen yrittäjä, jonka idea perustuu aiheiden jaotteluun. Suomessa ja maailmalla jäi viime vuonna enimmäkseen huomiotta Gravity.com, jonka taustalla oli myspacen entisiä johtajia. Myöhemmin palvelu muutettiin Convo.io-nimelle ja nykyisin sitä voisi kuvata tyhjyyttään kolisevaksi kummitustaloksi. 

Gravityn idea oli hupaisa: käyttäjät voivat kiertää "planeettojen" eli aihealueiden "kiertoradalla", jolloin planeetan elämä näkyy heille. Rouhea kuvitus tuki hauskaa tarinaa. 

Kuplien ongelma 

Sosiaalisen median palveluissa on tyypillistä, että seurataan tuttuja ja mielenkiintoisia käyttäjiä, joiden mielipiteitä halutaan kuunnella keskinäisen luottamuksen tai vaikka yksisuuntaisen kiinnostuksen takia. Toisaalta on palveluja, joissa ollaan nimenomaan tiedon tai keskustelun perässä. Asiantuntijat esiintyvät blogeissa ja vääntävät eri aiheisiin keskittyneillä foorumeilla. 

Tietenkään tämä ei ole tarkka rajanveto, ja esimerkkejä eri tavalla toimivista yhteisöistä löytyy nipuittain. Monella foorumilla aihe on täysin vapaa. Esimerkiksi Jaikussa seurattiin henkilöiden lisäksi keskusteluryhmiä. 

Bublaan ongelma on kuitenkin mielestäni tässä:

• satunnaisten nettialiaksien horinat eivät välttämättä kiinnosta
• palvelu tarjoaa minkä tahansa aiheen seuraajille tasaisen virran nyypiöitä eli "ikuisen syyskuun"
• keskustelu ei luultavasti pääse perusasioita pidemmälle 
• sirpaleinen palvelu ei tee määrätietoista yhteisön rakentamista helpoksi 

Toivon Bublaalle kaikkea hyvää, mutta minun on vaikea nähdä, mikä on palvelun ainutlaatuinen myyntiväittämä (Unique Selling Proposition). Palvelusta jää sellainen tunne, ettei tiimi ole tehnyt kotiläksyjään.

Ehkä joku osaisi kertoa? Tai voihan olla, että Bublaa lyö minulle jauhot suuhun, ja homman nimi tulee erittäinkin selväksi. 

Yrittäjiä riittää 

Buzz, Orkut, Netlog, Jaiku, Brightkite... Vieläkö muistatte näitä nimiä? Ainakin kaksi joukosta on maailmalla paikallisesti vahvoja tekijöitä, vaikka suomessa niitä ei tunneta. Qaiku, Diaspora ja Fambit edustavat tuoreempaa polvea, joten mainittakoon potentiaalinsa vuoksi eri lauseessa kuin edelliset. 

Some-raatoja on matkalla tullut ja tulee vastakin, mutta uusien yrittäjien ei niistä pidä lannistua, vaan ottaa opiksi ja kehittää uusia lähestymiskulmia.

Keksin haluta sähkösahan - siis moottorisahan kaupunkilaisserkun, joka bensan sijaan saa polttoainetta kumipäällysteistä piuhaa pitkin suoraan seinästä. Tiedän motorisoidusta puiden pilkkomisesta suunnilleen yhtä paljon kuin muuli rukista, mutta tontin pentele puskee ties mitä oksaa ja risua. 

Pienellä haeskelulla, foorumien silmäilemisellä ja ikivanhaa testiä lukemalla merkiksi valikoitui Bosch. En edes jaksanut välittää siitä, että firma on tehnyt nettisivunsa kahdesta syystä: karkottaakseen vähemmän määrätietoiset haeskelijat ja tarjotakseen koristeellista, mutta hyödytöntä epäinformaatiota.

Sopiva saha löytyi NetAnttilasta, mutta myös halvemmalla hieman epämääräisessä maineessa olevan Pixmanian sivuilta. Jälkimmäinen kuulemma saattaa toimittaa tuotetta viikkokausia, jos sitä ei löydy varastosta. Nyt kuitenkin löytyi.

Pixmanian "asiakkaamme tilasivat myös" -listassa komeili teräöljyputeli, jonka pienen pähkäilemisen jälkeen heitin ostoskoriin. Jostakin olin ymmärtänyt, että tämä ikävä tökötti on likimain sahan elämännestettä ja puunpilkkomisen kannalta kovin välttämätöntä. Valmistaja ei kelvottoman sivustontekeleensä puitteissa vaivautunut selvittämään, josko sahan mukana tulisi vaikkapa esittelymielessä tilkkanen öljyä, mikä pisti epäilemään pahinta. Anttilahan ei mokomaa litkua tarjoa nettiasiakkaille lainkaan.

Aivan oikein - öljyä ei tietenkään ole sahan mukana. Pitäisikö minun, verkkokaupassa harhailevan ja ns. vihjeettömän kaupunkilaisnörtin, se jostakin tajuta? Etenkin kun kyseessä on aparaatti, joka Twittulan kommentaattorien mukaan on Todelliseen Moottorisahaan verrattuna säälittävä lelu. Siis jotakin, jonka voisi luulla poimivansa postista ja tökkäävänsä töpseliin.

Pixmanian sivuston asiakaspuolen tehnyt käyttöliittymäsuunnittelija sietäisi saada hivutusta. Toimituksen maine ei herätä varsinaisesti luottamusta. Firma yrittää liittää jokaiseen tuotteeseen lisätakuita, oli kyseessä sitten tonnin plasmatelkkari tai viiden centin mutteri. Mutta yritys säästi minulta aikaa, vaivaa ja turhautumista pienellä eleellä - pistämällä oikean lisätuotteen oikeaan paikkaan. Kiitos siitä - ja nähdään myöhemmin.

Tämä artikkeli on siirretty toisaalle.

Vahingossa iPhone 4:n pari kuukautta sitten. Tähän asti puhelimet olivat olleet nokialaisia ja koneet Applea. Kyseessä ei ollut yhdenmukaistaminen, vaan edullisen tarjouksen tullessa vastaan päätin kokeilla. iPhone on kuitenkin alan isoimpia kohkaamisen kohteita.

Laite on muotoilultaan upea ja käyttömukavuus Nokian N900-Linux-puhelimeen verrattuna yllättäen huomattavasti parempi. Jopa naurettavahkot suurieleiset pyyhkäisyt ovat jostain syystä pirun miellyttäviä. Ehkä vika on minussa.

Kotitoimisto on montussa - tai laaksossa, kuten kai runollisemmin voisi sanoa. "Ai se katkesi, heh heh, joo mulla on tää iPhone" -läppä voi toimia jonkinmoisena jäänmurtajana, mutta se alkoi aika pian käydä vanhaksi. Niinpä päätin hommata kauniiseen iPhoneen rumat muovikuoret.

Suojakuoria päälle sovittaessani huomasin, että taustalasi on halki. Tämä kai on sitä ironiaa.

Lasin pettämisen syystä ei ole tietoa. Ehkä metallikuoriin tottuneena olen pitänyt kännykkää kuin vierasta nokialaista. On se myös ottanut pieniä laskeutumisia, mutta vain polven korkeudelta ja matolle.

Kysyin Soneran puhelinpalvelusta, joka käski kysymään liikkeestä, jonka työntekijä ystävällisesti ilmoitti, ettei iPhonen lasikuoria käytännössä korjata takuuseen. Eikä korjata muutenkaan, koska Apple vaihtaa koko laitteen. Ensinnäkin takuun ohi korjattaessa lasku on sen mukainen ja toisekseen pistää miettimään, kuinka ekolaite tämä iPhone mahtaa oikeastaan olla. 

Tuskin Apple korjaamolleen tulevia laitteita roskikseen paiskaa, mutta hätäisempi kuvittelisi, että yhden kuoren osan vaihtaa sopivalla työkalulla varustettu näppärähkö kädellinen.

Varmuuskopiointi, laitteen tyhjentäminen, asiakaspalvelun kanssa puljaaminen ja varapuhelimen käyttäminen - ja luultavasti tuloksena olisi "ei mene takuuseen". Ei hyvä, tämä huolto.

Paskan möivät?

Laite toimii erinomaisesti, sovelluskauppa on muutakin kuin huono vitsi ja kuuluvuudessakaan ei ole enää ollut ongelmia. Näyttö on kirjas, prosessori suhteellisen tehokas ja pelit parhaimmillaan näyttäviä. iPhone on myös korvannut halvan pokkarikamerani lähes täysin. Kuvat saavat muodinmukaisen retroefektin ja kipaisevat suoraan Flickriin käymättä tietokoneen kautta.

Diili oli myös varsin hyvä - jos aparaatin olisin täyteen hintaan ostanut, voisi hatuttaa huomattavasti enemmän. Jospa rakkine pysyy aikansa koossa ruman, mutta jämäkän muovikuoren syleilyssä.

Keskusta - tai heidän mainostoimistonsa - teki taannoin Spotifyyn "yhteisöllisen soittolistan", johon kuka tahansa voi lisätä kappaleita. Listasta tuli eräänlainen hitti, kun ihmiset ryhtyivät hupailemaan sen kanssa.

Keskusta on luvannut soittaa jotakin listalle lisättyä vaalivalvojaisissaan, joten tässä 40 poimintaa. Ne on kerätty satunnaisina hetkinä pidemmän ajan kuluessa.

Trololo Man: Trololo Song
WRUM: Kusiainen
Jude: The Asshole Song
M.A. Numminen: On sika kunnossa
Hevisaurus: Ruosteinen robotti
Harmaa Getto: Harmaata ku harmaata
Fröbelin palikat: Sikamainen juttu
Simo Salminen: Rotestilaulu
Anssi Kela: Rva Ruusunen
Geriatric Unit: Hell Is Just Too Good For You

Martti Servo & Napander: Mikä on kun ei taidot riitä?
Hurskas: Eduskuntasika
Pelle Miljoona Unabomber: Leipäjonossa on tunnelmaa
Eminem & Rihanna: Love the Way You Lie
Tinneri: Elämää valheiden keskellä
Simo Salminen: Politiikkalaulu
Ismo Alanko: Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)
Steen1: Sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja
Irwin Goodman: Haistakaa paska koko valtiovalta
M.A. Numminen: Kannattaako rikos?

Irwin Goodman: Meni rahahommat pieleen
Ella ja Aleksi: Kakkaa lumella
Matti Muhonen: Työttömän laulu
Mikko Alatalo: Höpö höpö
Irwin Goodman: Härmäläinen perusjuntti
Irwin Goodman: Terveisiä perseestä
Jussi Hanska: Niin kauan minä runkkaan
Popeda: Nyrkki-Kyllikki
Hector: Kenpä tahtois olla mulkku
Mikko Alatalo: Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä, että

Adolf Hitler: Condemns Polish Aggression Towards Germany 1939
Popeda: Beibi lähtee vankilaan
Sleepy Sleepers: Jalasmökissä juhlitaan
Matti Nykänen: Ehkä otin, ehkä en
Klamydia: Puhallettava ja kuminen
Irwin Goodman: Raha ratkaisee
Irwin Goodman: Sensuuriin kaikki vaan
Pentti Metsärinne yhtyeineen: Mä en muista mitään
Juice Leskinen: Siniristiloppumme
Fröbelin palikat: Sätkyukko

Eräs yritystäni lähestynyt taho ei ilmeisesti ole oikein perillä, kuka heidän tuotteitaan käyttää. Tai ehkä ongelma on osoitteet toimittaneessa asiakasvalinta piste fissä.

Yritykseni tekee nettisivuja, eikä tällä alalla oleva firma yleisesti ottaen kaipaa painekytkimiä, termostaatteja, virtausmittareita, tuulettimia, putkia tai venttiileitä. Ympäristön rasittamisen lisäksi nelisataasivuinen ja 800-grammainen kiiltopaperinen pumaska aiheuttaa ärsytystä, koska se täytyy erikseen vaivautua kantamaan kierrätykseen.

Jos haluatte välttämättä räiskiä umpimähkään, ehdottaisin mieluummin lähestymään kylmiä kontakteja vaikka sähköpostitse. Otan mussuttamatta kertapostituksena linkin sähköiseen katalookiinne. Yhtä vähän tuotteenne edelleen kiinnostaa, mutta toisaalta sähköinen saaste ei ihan hirveästi kiristä otsanahkaa. 

Sama pätee myös esimerkiksi paperisiin puhelinluetteloihin, noihin paperinkeräyslaatikon tukkeisiin, jotka onneksi alkavat olla katoavaa kansanperinnettä.

Oheinen kuva kertoo reippaasti vähemmän kuin tuhat sanaa, mutta aiheesta tuskin kannattaa enempää lätistä - etenkin kun minua fiksummat ovat kirjoittaneet siitä lukuisia hyviä esseitä.

Gravity Forms

En ole tainnut koskaan ottaa julkisesti kantaa Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailuun. Ellen sitten jossain mikroblogistanin syövereissä, mistä moinen tieto ei ole eteenpäin kantautunut. Näinpä sain ottaa osaa päivän #novatrotters-hupailuun ainoastaan katsomon puolelta.

Olen nähnyt useita "kilpailukutsuja", joissa erinäisiä yrityksiä on houkuteltu mukaan. Minun eteeni ne ovat päätyneet edelleenlähetettynä ja varustettuna yhteyshenkilöni kysymyksillä siitä, kannattaisiko heidänkin kokeilla. Vastauksena olen kertonut kilpailun olevan luultavasti likimain yhtä hyödyllinen kuin pussillinen märkiä sukkia 1), paitsi että märissä sukissa on sentään vissisti potentiaalia.

(En kovin usein puhu asiakkaille märistä sukista, mutta tämä ns. vertauksena.)

Tänään on siis tapahtunut seuraavaa. Nova Trotters Oy päätti lähettää uhkailukirjeen blogikirjoittajille, jotka olivat vuosien saatossa suhtautuneet kilpailuun nihkeästi. Blogikirjoittajat suhtautuivat uhkailuun nihkeästi, ja perinteiseen tapaan kirjoittivat kirjeistä vastuussa olevan harrastelijalakimiehen suohon. 

Konsensus netissä tuntuu olevan, että Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailu on kusetusta, vedätystä, rahat pois tyhmiltä -meininkiä, vilunkia, linssiin viilausta, huijausta, puijausta, hevonkakkaa ja/tai hölynpölyä 2). Tähän vaikutelmaan on varmasti monta syytä, kuten kilpailun omien sivujen ulkoasu, roskapostitukseen rinnastettu mainonta ja eri vuosina pärjänneiden sivujen viehkeä amatöörimäisyys. Sen sijaan, että järjestäjä olisi yrittänyt parantaa tuotetta tai imagoa monin käytössä olevin keinoin, he päätyivät lähettämään kiukkuisia kirjeitä.

Minä olen sitä mieltä, että Nova Trotters Oy teki itse tässä vahvan todistuksen. Kilpailu on juuri sitä, miltä se kommenttien perusteella näyttää.

Muistutuksena muille yrittelijöille ja harrastelijalakimiehille:

• Voit toki vedellä syytekohtia hatusta, mutta netin tutkivat harrastelijalakimiehet ovat saletisti teikäläistä edellä. Tänään olemmekin jälleen mm. oppineet, että yrityksillä ei ole kunniaa, jota voisi loukata.
• Jos et edes itse pysty yksilöimään, mitä olet hakemassa, kukaan ei ota sinua vakavasti.
• Oikeustoimilla uhkaileminen on ns. helvetin vakava asia. Silloin onkin parasta esittää ns. helvetin hyvät perustelut. Perusteiksi ei missään tapauksessa riitä "valheellinen ja herjaava nettikirjoittelu" -tyylinen heitto. Mikä teksti? Mitkä sanat? Mikä lainkohta? Millä perusteella?

Mitä tulee blogaajiin ja ns. sosiaaliseen mediaan:

• Blogaajat ovat verkostoitunutta porukkaa. Jos lähetät tuhmaa postia usealle, monet muutkin tietävät sen muutamassa hetkessä. Samalla sen saa tietää suuri määrä mm. heidän Twitter- ja Facebook-kontaktejaan. Seuraavaksi siitä kuulevat heidän bloginsa lukijat. Riippuen tapauksesta se saattaa eskaloitua muihin blogeihin ja nettimedioiden sivuille, ja siitä eteenpäin uusintakierrokselle sosiaaliseen mediaan.
• Miten ennakoit ja varaudut uhkauksesi vastaanottajien reaktioon? Tästä eteenpäin hän suhtautuu sinuun, edustamaasi yritykseen ja tuotteeseen negatiivisesti. Olet juuri hankkinut vihamiehen toimijasta, joka määritelmällisesti on joko nettijulkaisemisen harrastaja tai ammattilainen.
• Olisiko sittenkin parempi yrittää silittää myötäkarvaan? Jos tuotteesi on hyvä, ei varmaan ole vaikeaa näyttää sitä toteen.

Lue lisää:

Jocka, Harto, Tietoviikko, Mediablogi, Stara, MikroPC, Erkka, Vierityspalkki

1) Hyödyllisyyttä voi tarkastella esim. hakukonenäkyvyyden lisäämisen kannalta (ns. ostettu linkki). Valitettavasti kilpailusivusto on tuhonnut oman Google-näkyvyytensä (ts. PageRank-luokituksensa) siirtelemällä sivuja satunnaisesti ympäriinsä vuosittaisten uudistustensa yhteydessä. Näkyvyys kilpailun omassa mainonnassa on myös vaikuttanut kyseenalaiselta ja ennakoitavuuden puutteen takia jopa haitalliselta.

2) Tämä siis on noin kymmenen nettikirjoituksen perusteella muodostettu kuva. Kiistän väittäväni, että Nova Trotters Oy:n toiminta sinänsä olisi kusetusta, vedätystä, rahat pois tyhmiltä -meininkiä, vilunkia, linssiin viilausta, huijausta, puijausta, hevonkakkaa tai hölynpölyä. 

Kirjoitukseen on tehty pieniä muutoksia, mm. lisätty 1) sekä linkit Erkan blogiin ja Vierityspalkkiin.

"Tänään testaamme, onko mahdollista saada liittymää ilman palveluita ja kuukausimaksua."

Lähestyin liki vuosi sitten - alkuvuodesta 2010 - Kampin DNA-kauppaa. Tarve oli kohtalaisen yksinkertainen: metsäreissuja varten rymypuhelin ja sen kaveriksi varaliittymä, koska erään toisen operaattorin kanssa oli ollut pieniä hankaluuksia. Varaliittymän tulisi maksaa mahdollisimman vähän kuukausimaksuina, mutta puheluiden hinnalla ei sitten olisi niin väliä.

Myyjä tarjosi määräaikaista sopimusta, jossa muutamaksi kuukaudeksi oli erittäin hyvät edut. Tämä käytännössä maksuttoman kauden jälkeen liittymän voisi vaihtaa joksikin semmoiseksi likipitäen kuukausimaksuttomaksi, väitti myyjä. Tämä vaikutti minusta erikoiselta, joten tiedustelin asiaa kolme-neljä kertaa. Lopulta hyväksyin väittämän. Mikäs siinä sitten - liittymää pakettiin.

Halpa hinta ja hyvät edut - olisihan se pitänyt tajuta. Tämähän on se DNA Challenge!

* * * * *

Meni säädetty aika ja noin neljäntenä kuukautena DNA loihti ilokseni laskun. Mielestäni se tuli pyytämättä ja yllätyksenä, joten sähköpostia lähettämään. Mutta voi - DNA ei usko emailin voimaan.

Viidennen tai kuudennen kuukauden tienoilla siis otin itseäni niskasta kiinni, rypistin otsani kurttuun, valikoin kiukustuneen äänensävyn ja soitin DNA:n asiakaspalveluun. Ja sehän meni paremmin kuin hyvin: liittymä luvattiin sulkea ja vieläpä hyvitettiin kuukausi, kun kerran olin jo aikaisemmin lähestynyt asiakaspalvelua kirjeitse. Hykertelin keskenäni löytämääni palveluasennetta.

Ai jai - tämä on se DNA Challenge!

Eipä aikaakaan, kun DNA lähestyi minua kirjeellä. Soitin uudelleen asiakaspalveluun ja jälleen liittymä luvattiin sulkea.

Eipä aikaakaan, kun DNA lähestyi minua kirjeellä. Soitin uudelleen asiakaspalveluun ja tätihenkilön auktoriteetilla varustettu asiakaspalvelija opasti minua: eihän määräaikaista liittymää voi sulkea. Kyllä ne laskut on maksettava.

* * * * *

Koko ajan DNA:n iloiset veitikat ovat hullutelleet kanssani. Kuin joulupukin tontut ikään, he ovat kaivaneet kirjoistaan tiedon siitä, kuka on tuhma ja kiltti. Ja missä minä asuin kolme, viisi ja kahdeksan vuotta sitten.

Muistaakseni ainakin yksi kirje on tullut myös nykyiseen osoitteeseeni. No, aina ei voi onnistua.

Onko tämä se - DNA Challenge?

* * * * *

Tämän totuusrajoitteisen myyntityön ja toistaitoisen asiakaspalvelun tuloksena olen tänä päivänä montussa vajaat parisataa euroa. Uskoni DNA:n tonttuihin on kuitenkin vahvempi kuin koskaan.

Juuri tämä on se DNA Challenge!